Onkohan niin, että sydämetön rakastaa puhtaimmin? Henkinen opettaja ei tarvitse sydäntä, ainakaan, jos kyse on kasvista. Kotikasvini ovat mainioita opettajia ja esikuvia. Haluan esitellä niistä muutaman.

Nukkumatti kuuntelee itseään ja rakastaa Jumalaa. Se nostaa lehtensä ylös iltaisin, ja aamulla se on laskeutunut uuteen päivään. Englanninkielisissä maissa se rukoilee yöt: Prayer Plant, tunnollinen, säännönmukainen, antaumuksellinen rukoilija. Nukkumatti on osoittanut minulle rytmien ja rutiinien kauneuden. Sydän lyö tahtiaan, solut vaihtuvat ajallaan, askeleet kulkevat tavallaan… Keho on rytminen kokonaisuus, kaunis elävä koneisto. Ja lepo ja rukoilu ovat öljyä koneistolle, nukkumatti voisi lisätä. Jos keho tai mieli kaipaa säännönmukaisuutta, sitä on syytä kuunnella.

Syntymäpäivälahjaksi saatu Hobbit sen sijaan nököttää paikallaan ja näyttää nauttivan ihan vain olemisesta. Olla rauhassa ja valppaana. Siinäpä vasta esikuva. Olemassaolostaan nauttii myös kultapuistopalmu, tuo rattopojaksikin kutsuttu, joka heittelee laminaatille siemeniään. Puhtaasta elämisen ja purkautumisen ilosta, kommentoi kultapuistopalmu, iskee silmää ja ropisuttelee lisää.

Orkidea on tyyni ja päättäväinen. Hän ei kuki, jos ei huvita. Eikä häntä huvita, jos ilmapiiri on ankea. Sen sijaan viikon kotivahtina ollut ystäväni sai orkidean kukoistamaan. Voin kuvitella orkidean kiherrelleen ystävälleni ja heilutelleen viehkosti nuppujaan – tyytyväisyys kun saa myös leikkisyyden puhkeamaan kukkaan. Kun minä palasin kotiin, orkidean into lopahti nopeasti. Nyt siinä sojottaa vaakatasossa yksi paljas, purppurainen kukkavarsi, joka sohii sinne tänne ja on juuri sopivasti, jos ei jopa tarkoituksenmukaisesti tiellä, kuten minulle kuivasti huomautetaan.

Kasvit opettavat kukin tavallaan, mutta tärkein oppi on kaikilta sama. Se näytetään minulle välillisesti, sen kautta, miten minä kohtelen kasvejani. Se osoitetaan minulle yhä uudelleen ja uudelleen, sillä en meinaa millään sisäistää asiaa. Voin kuvitella, kuinka sekä nykyiset kasvini että pilven päällä istuvat emeritukset huokailevat lehdet väristen ja pudistelevat varsiaan. Koska se oikein oppii… Ihmiset….

Tänään avautui jälleen uusi mahdollisuus.

Istuin teekupin kanssa rappusella ja hengittelin aamun raikkautta. Pitkästä aikaa minulla oli hyvä olla. Jossain raakkui varis, ja sen taustalla hymyili avara, peilityyni hiljaisuus. Huomioni kiinnittyi vieressäni nyhjöttävään Muscadet-liljaan. Elämä minun kanssani oli koetellut sitä, ja minua säälitti. Toisaalta, heräsin kysymään itseltäni, miksi tein mielessäni kasvista passiivisen uhrin? Ehkäpä kaikki kasvini ovat teräksisen lujia, henkiselle työlleen intohimoisesti omistautuvia uraohjuksia. Ehkä ne leijailivat ennen syntymäänsä henkinä ympärilläni, tarkkailivat soheltamistani ja päättivät sitten määrätietoisessa, vihreässä viisaudessaan tarttua haasteeseen ja inkarnoitua minun opettajakseni, kurjuudenkin uhalla. Luulen, että kasvini ovat ihmispedagogiaan erikoistuneita yksilöitä. Rohkeita kovan luokan tekijöitä, korkealle arvostettuja kasvikunnan henkimaailmassa.

Lilja näytti kärsineeltä. Yhdessä varressa oli kuitenkin vielä kukkia, ja pian huomasin homeisten ja etanoiden nakertamien lehtien seasta neljä nuppua. Selkeästi liljani oli sinnikäs, vahva, kaiken potentiaalinsa hyödyntävä yksilö. Minussa heräsi uudenlainen lämpö sitä kohtaan, ja aloin noukkia kuivuneita ja homeisia lehtiä irti. Nakkasin pari etanaa pois, hain lannoitepuikot ja työnsin ne ruukun pehmeään, kuivahtaneeseen multaan. Hoitamisen halu laajeni, ja kävin muutkin ulkokasvit läpi. Lannoitin ja kastelin myös sisäkasvit. Kun pesin lavuaarin yllä mullan, kanankakan ja homeen tahraamia käsiäni, peilistä vilkaisi ihminen, jolla oli lempeä ja rauhallinen ilme. Samassa oivalsin, jälleen kerran, kasvien opetuksen.

Tärkeimmät opit sydämettömiltä opettajiltani olen saanut rakkaudesta. Jaan ne mielelläni tässä kaikille, jotta maailma säästyy nääntyviltä ruukkukasveilta:
1) Jos ydin on kunnossa, rakkaus on laajeneva kehä.
2) Sinne, minne virtaa rakkautta, virtaa myös tekoja. Luonnollisesti, yrittämättä.

Eli: Pidä itsestäsi huolta, niin pidät myös muista ja ympäristöstäsi huolta. Rakkaus lisää hyvinvointia, joka lisää rakkautta ja rakkaudellisia tekoja, mikä lisää hyvinvointia.

Eli: (tähän kaikki aina lopulta tiivistyy) pyri rakastamaan itseäsi.