(Kosketuksesta I)

Yöllä heräsin tavallista erikoisempaan nukkuma-asentoon: nukuin kyynärpäät pystyssä ja kädet ohimoilla. Aamulla löysin itseni yhä samasta asennosta. Luulen, että asento liittyi energiaprosessiin, joka alkoi illalla meditoidessani: päälaessa ja otsassani jylläsi.

Kaisa_2Olen oivaltanut, että aina välillä hoidan itseäni öisin. Saatan heräillä pitkin yötä ja huomata, että pidän käsiäni jollain tietyllä kohdalla kehoa. Kohta voi olla esimerkiksi kipeä vatsa tai jokin chakraa vastaava alue, kuten rinta, alavatsa, kurkku. Keväällä minulla oli huono olla, ja heräsin monena aamuna kädet suojelevasti ympärilleni kietoutuneena. Olin halannut itseäni läpi yön.

Kätemme ovat ainutlaatuiset. Ne ovat viisaat ja taskukokoiset parantajat, jotka kulkevat aina mukana. Jos käsille antaa luvan, ne kulkeutuvat kuin itsestään juuri oikeaan paikkaan, silittävät juuri oikeasta kohdasta tai löytävät kipeitä pisteitä hierottavaksi, vaikka ihminen ei olisi koskaan kuullutkaan akupisteistä. Kun satutamme itsemme, viemme kädet automaattisesti kipeälle kohdalle.

Energeettisesti tarkasteltuina kämmenissä on chakrat, eli energiakeskukset, joiden kautta voidaan välittää energiaa, ja fyysisemmin ajateltuna kämmenet säteilevät infrapunavaloa. Infrapunasäteilyä löytyy kaikkialta ympäriltämme mutta eniten auringonvalosta. Sillä on parantavia ominaisuuksia, joita mm. urheilijat hyödyntävät lihasten palautumisessa. Sanna Ehdin kertoo kirjassaan Enemmän energiaa! – Kohti rikasta, onnellista ja terveellistä elämää, että juuri kämmenistä välittyy infrapunalämpöä muita kehonosia enemmän.

Elämme monesti kehossamme jotenkin ulkokohtaisesti. Ensimmäisiä muutoksia, joita meditointi toi elämääni, oli se, että aloin kokea itseäni sisältä päin. Yhtäkkiä olin kunnolla kehossani ja pystyin kuvittelemaan luuni ja lihakseni ja lähes tuntemaan koko kehon orgaanisen olemuksen. Oli sekä mullistavaa että surullista oivaltaa, että olin koko siihenastisen elämäni samaistunut vartaloni pintaan.

Ystäväni kertoi kerran lukeneensa, että joskus aiemmin lausahdus ”kädet peiton päälle!” korvasi lapsille osoitetun hyvänyöntoivotuksen. Ajatuksena oli kuulemma varmistaa, etteivät lapset koskettele itseään epäsiveellisesti yön aikana. Lausahdus herätti minussa vahvat muistot. Näinhän meillä lapsuudessa aina sanottiin, huomasin ajattelevani, ja naurahdin sen jälkeen ääneen. Totuus nimittäin on, että minulle ei ole sanottu moista kertaakaan. Todennäköisesti kyseessä olikin entisen elämän muisto.

Lausahduksen innoittamana olen muotoillut uudeksi motokseni ”kädet keholle!”. Nykyään kosketamme paljon enemmän tekniikkaa kuin rakkaitamme, itsestämme puhumattakaan. Erityisesti kännykkä saa meiltä valtavasti infrapunahoivaa. Se on tärkeä kapistus, mutta luulen, että se mielellään jakaisi saamastaan huomiosta muillekin, varsinkin omistajalleen. Laitetaan kännykkä välillä pois, lasketaan kädet keholle ja annetaan niiden vaeltaa – olimme sitten hereillä tai unessa.

Otsikko kiittää John Donnea.

License my roving hands, and let them go
Before, behind, between, above, below.

(Ote runosta Elegy XIX: To His Mistress Going to Bed)

P.S.
Täältä löytyy hauskasti tiivistetty blogiartikkeli siitä, miksi kannattaa nukkua ilman vaatteita.