Month: huhtikuu 2016

Keho ravintoterapeuttina

InstagramCapture_e33d9764-98de-4f2c-9b63-abd15182146b

Olin eilen opiskelemassa intialaista päähierontaa hurmaavan Tuula Rahkosen opastuksessa. Keskustelimme harjoitteluni lomassa monesta muustakin asiasta, erityisesti kasvikunnasta, jota me molemmat niin palavasti rakastamme. Juttelimme myös syömisestä ja ruuanlaitosta. Tuula kertoi leipovansa summamutikassa ja soveltaen, jotta leipomisessa säilyy hauskuus ja jännitys. Itse jäin pohtimaan suhdettani syömiseen (kuten niin monesti), ja puhuessani oivalsin, miten intuitiivisesti nykyään syön.

Minulla on takanani hurmioitunut raakaruokailijakausi. En ollut koskaan aiemmin erityisesti nauttinut leipomisesta ja ruuanlaitosta, mutta raakaruoka sai minut intoa täyteen. Surauttelin pro-luokan blenderilläni viherpirtelöitä ja vegaanijäätelöitä, ja väsäsin ties minkälaisia ruoka-annoksia ja raakakakkuja. Iloni keskellä en suostunut yhdistämään huonoa oloani ruokavaliooni.

Noin vuoden intoilun jälkeen akupunktiohoitajani Mervi Kumpulainen sai minut näkemään asian todellisen laidan: raakaruoka ei sovi minulle. Olin murtunut. Kaikki periaatteet, joita olin sydän hehkuen noudattanut, olivat täysin päinvastaisia sille, mikä oli minulle ja keholleni hyväksi. Hyväksyin totuuden ja aloin syödä mahdollisimman paljon kiinalaisen lääketieteen periaatteiden mukaisesti. Olo alkoi parantua, mutta ilo syömisestä oli kadonnut. Ensimmäistä kertaa elämässäni söin vain siksi, koska oli pakko.

Hiljalleen aloin kuunnella omaa kehoani ruokavalinnoissa, ja ilo alkoi palata. Nyt pyrin noudattamaan ruokavaliota, jonka määrittelen intuitiiviseksi. Intuitiivinen ruokavalio on viisas, ennakoiva ja aina oikeassa. Se ei noudata mitään sääntöjä vaan palvelee aina kehon parasta. Kaiken lisäksi se on herkullinen elämäntapa, sillä se, mitä keho kulloinkin tarvitsee, maistuu aina todella hyvältä.

Esimerkiksi eilen aamulla olin jo pakkaamassa eväsleipääni paperipussiin, kun yhtäkkiä mielessäni välähti, että olisi tärkeää laittaa voileipien väliin rusinoita. Se oli mielestäni hieman outo ajatus, mutta toteutin sen siitä huolimatta. Myöhemmin ratkaisu osoittautui toimivaksi. Sen lisäksi että rusinat olivat herkullinen lisä kauraleipiin, ne myös antoivat hedelmäsokereillaan nopeaa energiaa, jota tarvitsin intensiivisen harjoittelun keskellä.

InstagramCapture_5406ca36-d623-4b54-8786-1756b074e6ddKeho kertoo hyvinkin selvästi, mitä se haluaa. Siksi keho on mainio kumppani myös ruokakaupassa. Jos jokin paketti pistää silmään tai nousee esiin ruokahyllyltä, se kannattaa napata mukaan. Ja huomio: kehon viestit on helppo erottaa egopohjaisista mieliteoista, sillä kehon viestit tulevat yllättäen, kun taas mieli joutuu perustelemaan mielitekojaan.

Intuitiivinen ruokavalio ei tarkoita herkutonta elämää. Kehokin nauttii herkuttelusta, mutta kohteet ja määrät ovat usein erilaisia kuin mielellä. Siinä missä keho nauttii laadukkaista herkuista kohtuudella, mieli yrittää täyttää emotionaalista tyhjyyttä ahtamalla keksejä tai suklaata kasapäin kehoon. On kuitenkin myönnettävä, että toteutan aivan liian monesti  mieleni toiveita, vaikka tiedän jo pakettia avatessa, ettei sokerista ja lisäainesta tule hyvä olo. Olen huomannut, että vaikka kyseessä olisi samanlainen mutakakun palanen, mielen innostama herkuttelu ei ole koskaan niin nautinnollista ja tyydyttävää kuin silloin, kun se on aidosti kehon oma idea.

Kerran kaupassa katseeni osui ohrasuurimopakettiin, ja saman tien minussa syttyi suunnaton himo ohrasuurimoita kohtaan. Ostin paketin, menin kotiin ja keitin suurimoita. Lisäsin suolaa ja voinokareen, ja kun laitoin ensimmäisen lusikallisen suuhuni, olin taivaassa. Mikään ei ollut pitkään aikaan maistunut yhtä hyvältä kuin nuo lämpimät ja pehmeän pyöreät ohrasuurimot.

Toisinaan keho viestii sinnikkäällä mielikuvalla. Kerran mielessäni kummitteli jonkin aikaa mielikuva, joka piti sisällään sekä maun että tietynlaisen hiukkasia ja nestettä sisältävän rakenteen. Haeskelin pitkään oikeaa merkitystä, ja yritin sovittaa eri sanoja mielikuvaan. Tunnustelin luumukiisseliä, mutta sekään ei osunut täysin yhteen mielikuvan kanssa. Tiesin kuitenkin olevani jo aika lähellä, joten jatkoin luumukiisselin ympärillä pyörimistä. Lopulta oivalsin, mitä kehoni halusi: Rusinanten mustikkakiisseliä, mustikoista ja rusinoista tehtyä raakakiisseliä. Ja kuten usein kehon ruokavinkkien kohdalla on tapana, tälläkin kertaa kaikki kiisseliin tarvittavat aineet löytyivät helposti kotoa.

Intuitiivisuus tuo ruokailuuni helppoutta, jännitystä ja hauskuutta samalla tavalla kuin Tuulalle leipomiseen. Eilen Tuula tarjosi kaurakeksejä, ja keksit olivat sekä sympaattisia että herkullisia. Nyt olen pohtinut, uskaltaisiko itsekin laittaa tarjolle leipomuksia, joissa keho on toiminut kokkina. Vieraat, valmistautukaa yllätyksiin!

 

Onko elämällä suosikkeja?

Olen tässä syntymäpäiväni tienoilla ihmetellyt sitä, miten kauniisti elämä minua kohtelee. Välillä se tuntuu olevan minulle jopa niin hyvä, etten oikein kehtaa kertoa siitä muille. Toki minullakin on ollut omat haasteeni, mutta esimerkiksi kokemani vaikea jakso, sielun pimeä yö, kohteli minua hyvin lempeästi. Kukaan ei kuollut, terveys ei mennyt ja kaikki mikä katosi, katosi mahdollisimman hellästi ja sen kertoen, että jotain vieläkin kauniimpaa on tulossa. Lisäksi olen koko ajan pystynyt näkemään asiat laajemmasta perspektiivistä, mikä on tuonut rauhan ja luottamuksen synkimpiinkin hetkiin.

Kävin eilen tapaamassa ihastuttavaa Niina-Matilda Kuusistoa, ja hän pohti eräässä sivulauseessaan johdatuksen ja vapaan tahdon suhdetta. Niina-Matildalle johdatus näyttäytyy erityisen vahvasti ja selkeästi, sillä hän saa tietoonsa asioita ja näkee ikään kuin kulissien taakse. Johdatus ja ihmisen vapaa tahto ovat mietityttäneet minuakin, sillä vapaa tahto ei mielestäni näyttäydy elämässä ihan sillä tavoin kuin siitä puhutaan. Tiedostan kyllä, että sielut suunnittelevat elämänsä päälinjat ja -teemat ennen ihmiseksi syntymäänsä ja että niiden puitteissa on mahdollista valita vapaasti ja toteuttaa itseään niin kuin haluaa. Silti valinnanvapauden käsite on hämmentänyt minua.

Olen ymmärtänyt, että minulla on tavallista väljempi sielunsuunnitelma, ja siinä mielessä valinnanvapauteni ovat laajemmat. Se ei kuitenkaan ole tuntunut siltä, sillä elämäni on vaikuttanut todella tarkoin johdatetulta ilman, että minä olisin tietoisesti päättänyt sen suunnista. Suuri osa niistä on ollut polkuja, joita olen ilosta lennähdellen lähtenyt kulkemaan, mutta ikävältäkin tuntuvia muutoksia on ollut. En esimerkiksi tiedosta valinneeni eroa puolisostani, vaikka meille tavallaan annettiin valinnan mahdollisuus. Mietin kyllä eroa, mutta en missään vaiheessa päättänyt niin. Lopulta se vain tapahtui.

Tämä pohdinta sai minut oivaltamaan, että ehkäpä valintoja ei tehdäkään aina fyysisen arjen tasolla. Jospa arkinen persoonamme päättää asioista yhteistyössä sielumme kanssa. Kuvittelen heidän pitävät palaveria öisin, kun nukumme. Persoona kertoo olostaan, huolistaan ja ajatuksistaan, ja sielu kuuntelee. Yhdessä he puntaroivat ja pohtivat, ja päätyvät lopulta siihen vaihtoehtoon, josta on eniten hyötyä. Persoona on oikein tyytyväinen, kunnes herää aamulla arkeen, jossa ei muista palaverista mitään ja alkaa valittaa ja kitistä elämän käänteistä.

Sielu sen sijaan jatkaa työtään näkymättömällä tasolla ja tuo ihmisen elämään tilanteita, haasteita ja mahdollisuuksia sovitun mukaan. Ja se on suuri onnemme. Ilman sielua olisimme hukassa. Jos minä pieni persoona olisin saanut aivan itse päättää kaikesta, olisin ollut täysin heitteillä ja laiminlyöty. Olisin tehnyt tietämättömänä hölmöjä valintoja, joiden takia olisin menettänyt paljon ihania asioita sekä mahdollisuuksia kasvaa.

Nykyään minun vahvuutenani ja etuoikeutenani on laajeneva tietoisuus. Sen myötä tulevat kyky kuunnella, havainnoida ja keskustella elämän kanssa, huomata johdatus. Tämä etuoikeus on avautunut minulle kääröstään muutamien lähivuosien aikana, ja uskon, että sama lahja odottaa aivan jokaista. Eri asia on, missä vaiheessa elämää tai elämiään jokainen sen avaa. Minulle se on tullut tässä vaiheessa sielunpolkuani, kun olen ottamassa tietyllä tapaa viimeisiä askeliani, ainakin tällaisena kokonaisuutena kuin nyt olen.

Intuitiota kuunnellessani olen ilokseni huomannut, ettei vahva johdatus vie elämästä mielenkiintoa vaan päinvastoin lisää sitä. Vaikka usein tiedän mitä tuleman pitää, se millä tavalla asiat tapahtuvat tuottaa yleensä iloista hämmästystä tai syvällistä ihmetystä. Elämä on yhä yllätyksellistä, mutta usein sellaisella ilahtuneella ”minä tiesin tuon” -tavalla. Lisäksi ikävätkin asiat saavat keveyttä rinnalleen, kun niiden tapahtuessa mielessä kaikuu iloinen Bingo!

Elämällä on myös roimasti huumorintajua, ja saan monesti nauraa itselleni. Minulle kommunikoidaan kuvien, tapahtumien, lausahduksien, radiobiisien, esineiden, mielikuvien ja kaiken mahdollisen kautta. Vuorovaikutus on valaisevaa ja viihdyttävää, ja monesti egoanikin naurattaa. Tulen myös tehneeksi pohjatyötä myöhemmille hetkille, täysin pahaa-aavistamattomasti ja viattomasti. Kuten elokuvassa konsanaan, istutan tiedostamattani elämääni jonkin asian, joka myöhemmin osoittautuu merkitykselliseksi. Ai siksikö minä menin sinne, saatan oivaltaa, ai tämänkö takia sanoin äsken noin.

Vahva johdatus tuo minulle tunteen, että olen maailmankaikkeuden lempilapsi. Ja niin minä olenkin. Mutta jokainen on. Silloin kun ihminen kokee olevansa elämän lellikki, hän voi olla varma olevansa oikealla tiellä. Ja mietipä, miten ihanaa on elää maailmassa, jossa pohjimmiltaan kaikki ovat etuoikeutettuja suosikkeja.

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén